kesäkuu 2016

Vuosi takaperin tunto oli leikkauksen jäljiltä pikkuhiljaa palautunut ja virtsaaminen sorsaan alkoi luonnistua. Kivut olivat melkoisen naisekkaat eli ehkä noin kymmenesosa synnytyskivuista. Pari päivää pötköteltiin ja ennenkuin osaston ylilääkäri potki kotia saatesanoilla: vuoden päästä voit aloittaa täysipainoisen harjoittelun. Oli siinä sulattelemista, enkä kuukausiin siihen uskonutkaan, mutta matkan varrella olen todennut lääkärin olleen oikeassa. Tänään sitten luvan kanssa itseäni kiusasin ja konetta kutittelin. Eipä sieltä mitään...

Kovin ovat ajat muuttuneet ja hyvä niin, hengissä ollaan. Perjantai ja puolipäivänkrouvi, harjoitus tehty eikä muisti lähtenyt. Lajinomaiseen harjoitteluun keskitytään jatkossa sen ajan puitteissa mikä on käytettävissä. Uinnissa on paras tunne tällä hetkellä, pyöräily tankojen kanssa aiheuttaa varmaan eniten harmaita kulmakarvoja. Juoksusta ei tarvitse edes puhua, sen verran voin kuitenkin luvata että loppukirissä haastan äijän kuin akankin. Mielenkiintoista katsella tiistai-iltana kantapäitä Mattilassa ja nähdä kuinka...

Eilinen päivä osoitti mahdollisuuksien olevan Matin sanoin 50/60. Neljän kilometrin uinti 1h 30 min tuulessa ja sateessa oli loistava suoritus. Matkasta 2/3 taitettiin rinuloiden ja loput vapaalla. Nenä tuntuu olevan ongelmani etenkin kylmässä vedessä. Pitänee kokeilla uida klipsin kanssa. Jostain syystä uloshengittäessä röörit jäävät auki ja vesi virtaa onteloihin. Tästä aiheutuu räkimisen tunne ja vedessä tuo rykiminen häiritsee hengityksen rytmiä. Sateisen kelin takia siirryttiin sisälle...

Hyvä vai paha, vahva vai heikko, tätä olen kohdaltani pohdiskellut viime aikoina. Syynä mietiskelyyn ovat suoritukset joihin en ole tyytyväinen ja sekä tulevat, edessä olevat koettelemukset. Tietämys siitä mitä olen tekemässä ja miten, vahvistavat uskoani kykyihini. Nyt seuraavan kuukauden aikana testaan rajojani, jotta oikea suoritustaso Tahkolle löytyy. Kyllä, vieläkään en kykene juoksemaan ja maraton odottaa viimeisenä lajina. Sanovarastooni eivät kuulu epäonnistuminen, häviäminen, luovuttaminen ja mitkään...

Marraskuusta kesäkuulle selvittiin ilman kohtausta, siitä pisteet puolisolleni. Tällä viikolla sitten pyöräilyni olivat liikaa ja parin tunnin purkautuminen keskeytti palautumiseni. Helpolla pääsin ja nyt hän on itse lenkillä hikoilemassa. Kolme pientä lasta, ihania toki kaikki, ovat vain välillä astetta rasittavampia eli me aikuiset siis laiskoja ja väsyneitä. Onneksi viikonloppuna päästään yhdessä juhlimaan ja luonnollisesti jalkapallon EM-kisojen seuranta käynnistyy. Ilmoitankin nyt kaikille halukkaille oikeat merkit huomisessa...

Nokka tukossa, hivenen uupunut olo ja harhailevat ajatukset päällimmäisinä jos kysyt miten menee. Kaksi kuukautta lähtöön ja tekemistä riittää naapurin tarpeiksikin. Viikonloppuna pyöräilyjuoksu-yhdistelmän yrittelyä, ei kestä jalka vielä juoksemista. Annetaan sen vielä rauhoittua Taipalsaarelle saakka. Siellä sitten numerolappu rinnassa niin maan perkeleesti tossua tonttiin. Maantieasetuksilla juoksuunlähtö oli enemmän kuin haastavaa, mutta niillä vielä muutama yhteislenkki. Sitten onkin aika vaihtaa satulaa ja viritellä aputangot paikalleen aika-ajoa...

Kuten jo kuukauden nimi sen osoittaa niin ollaan siirrytty keväästä kesään. Koulu on hetkeksi ohi ja on aika muille asioille. Pihatöitä, uintia ja pyöräilyä töiden lomassa, niistä on kesäkuu tehty. Ensimmäiset yleisurheilukisat ovat takana. Marskin kisoissa mittailtiin välineitä ja tutustuttiin seuran muihin toimijoihin. Tästä on hyvä jatkaa kohti heinäkuisia Mondo-Gameseja. Juoksut omalta osalta odottavat vielä parempia päiviä....