Kaksi päivää on ahdettu herkkuja hyvässä seurassa. Se motivoi minut aamupalan jälkeen liikkeelle. Täytyyhän mies palkita, kun on niin kiltisti juhlinut. Suuntasin kohti lähistöllä sijaitsevaa rinnettä. Olemme siellä kahtena päivänä käyneet perheen kanssa kikkailemassa. Tänään oli vuorossa iskän yksityissessio. Viisi kertaa mäki ylös pyöräilijöiden alas laskemaa reittiä pitkin. Ensimmäinen oli tunnusteleva kaksiminuuttinen, toinen hieman reippaammin startattu 1.50. Kolmas piti tietenkin vetää 1.40 ja se tarkoitti paikoitellen jo askeleen pidentämistä tasaisemmilla kohdilla. Neljäs tultiin puoleentoista minuuttin sangen helposti, napakasti alusta asti rytmistä kiinni pitäen. Viidenteen ja samalla viimeiseen lähdettiin ajatuksella, saa jo tuntua pahalta. Puolet matkasta meni helposti, kun asenneruuvia oli sopivasti tiukattu. Maitohappojen iskiessä loppu olikin jo tiukan ja tukalan välimaastossa. Aika 1.20 sopi harjoituksen tasaisesti nousevaan käyrään. Kunnialla selvittiin ja neljän minuutin lähdöt olivat sangen sopivat. Liikaa aikaa ei jäänyt alhaalla makoiluun, mutta ei myöskään tarvinnut kiirehtiä liiemmin alaspäin. Kuvasta näette sykekäyrät, joiden piikkiä vain jatkossa venytetään.
Kommentit ei sallittu