Laattaa lentää joka suunnalla

45 sekuntia nousua takana ja puuskutus pahenee. Alat haukkoa happea enemmän ja enemmän, kunnes huomaat haukanneesi hyttysen. Rykäisy, ei muutosta, hengitys ja huomaat vetäneesi ötökän keuhkoihin. Sinne se pirulainen sujahti kutinan kera. Viisi vetoa enää, ei paha, eipä vissii. Ensimmäinen maltilla aikaan 1.43 (2.00), toinen jo 1.30 (1.50), miten meni noin kovaa. Vaikeuksia siis luvassa, viisi viimeeksi, tänään yksi enemmän. Kolmas 1.25 (1,40), ottaa koville, tekee silti mieli juosta alas koko matka, jotta saisi hapot pois. Neljäs 1.18 (1.30), reippaalla alulla aika tehtiin. Viides 1.16 (1.20), lopussa aika kova rutistus, muuten olisi jääty edellistä hitaammaksi. Nyt neljän minuutin lähtö tuntuu tiukalta, sykkeet ylhäällä päältä 170. Viimeiseen lähdetään aivan eri tahtia, seinä tulee vastaan puolen minuutin kohdalla. Jalat sulavat alle ja juoksutekniikka kärsii. Jostain kaivan vielä kirin ja kello näyttää 1.07. Todella kova, olen yksittäiset vedot aiemmin vetänyt 1.11- 1.10- 1.13. Mistä se löytyikään, tunne oli todella paha, eikä vauhtia tuntenut ollenkaan. Seuraavat puoli tuntia räkä lensi kaaressa, kunnon oksut jäivät onneksi välistä.  ( Suluissa olevat luvut edeltävästä treenistä Skinnarinteessä.)

Tänään sitten pidettiin kaverin kanssa juoksukoulu. Hivenen raskas oli koipi, kun juoksua mallasin. Aamuiset uutiset Manchesterista olivat pistäneet pään pyörälle ja ajatus harhaili. Mukavaa oli kuitenkin jutella minulle rakkaasta lajista. Illalla kevyt jumppa, joka keskeytyi hiukan nuorimmaisen oksennellessa. Kehen kaikkiin se mahtaa tarttuakkaan. No kaikkiin tietenkin, esikoinen jo siirtyi tätä kirjoittaessa vessaan asemiin. Hyvää yötä!

Leave a Reply