Kukkoloille, laaksoon, suolle

Leipälaji osuus eli juoksu oli koettelemus, jota en halua uudelleen kokea, saati muistella. Juoksu on hiljalleen palannut uomiinsa ja askel on normalisoitunut. Tuntemuksia on ollut lähinnä leikatun akillesjänteen yläpuolella pohkeessa. Lauantainen reittiin tutustuminen avasi silmiä ja tavoiteaikaan tuli pari minuuttia kilometrille lisää.

Pyöräily vietiin äärirajoille, mutta jalat tuntuivat hyvältä. Se kestikin minuutin pari, kunnes ensimmäinen seinänousu tuli vastaan. Lähes kontaten ylös ja koivet pehmenivät siihen. Ainoa ajatus oli enää pitää itsensä Akin edellä. Vaihdossa eroa viitisen minuuttia, toiselle kiekalle lähdettäessä parisen minuuttia. Ottaako pirulainen kiinni, sitä ei sallita. Huuto kuuluu takaa, vajaa minuutti perässä, viimeinen nousu. Sieltä se mokoma hiipii, päätän kiristää. Paukkuja vielä löytyy ja lady from France jää myös taakse. Lopun alamäkiosuus rullaillaan ja selostajan lurjus piestään loppukirissä. Ruiponperänisännästä ei vastusta, liekö mikki painanut liikaa nuorta miestä.

Hills ans swamps were too much this time for me. I wasn`t ready, i wasn`t tough enough. Next time I`ll be faster, stronger and wiser. More training and lot more races for the next year.

Leave a Reply