Yhdellä kädellä ilman jalkoja

Lähtökohdat juoksuosuudelle olivat kahtiajakoiset. Aikaa oli kulunut vähemmän kuin odotin, joten tunnelmat olivat korkealla. Olin valmis juoksemaan yhdellä jalalla minkä pääsen. Nyt olin kuitenkin onnistunut kadottamaan pyöräilyn aikana sen vahvemman jalankin. Tämä hiukan latisti fiilistä. En tosin odottanut sen olevan pysyvää.

Geeliä kiduksiin ja mäkeä ylös juoksujalkaa. Yhtään kävelyaskelta en ollut itselleni luvannut. Siitä pidettiin kiinni, kuten lupauksista itselle kuuluukin. Vauhtiero kävelyyn ei tosin iso ollut. Alussa kuvittelin jalkojen aukeavan, näin ei valitettavasti käynyt. Tässä sitä toista vuotta taas selitellään ja voivotellaan, kun akillesjänne ei ole vain parantunut toivotusti. Puolimatkassa väliaikojen huutelun jälkeen Laineen-pirulainen hiipi ohitse. Hetken seurasin, mutta totesin rimpuilun olevan turhaa. Tämä on vain yksi kilpailu muiden joukossa. Levi ja Tahko kummittelivat takaraivossa. Viimeisen kilometrin tiukkaus ja erittäin hyvin irronnut loppukiri palauttivat hymyn kasvoilleni.

Tämä viikko palautellaan jälleen ja hoidetaan paikat kuntoon. Eilen sain soiton ja leikkauskin odottaa elokuussa. Kausi 2018 aloitetaan toivon mukaan puhtaalta pöydältä. Nautitaan nyt vielä kahdesta kisasta luvan kanssa. Olkapäätä pitää kuulemma rasittaa äärimmäisyyksiin saakka. Sitten on puukon vuoro ja hyvin ansaitun levon.

Leave a Reply