Musta Levi

Kerää koko sarjan bonusosakilpailu oli extremekoitos Levillä. 1.9km uinti, 120km maantiepyöräily ja 21,1km maastojuoksu. Kittilän kunnassa, tuo Tero Peuran tunnetuksi tekemä paikka, sijaitseva kumpare oli siis tarkoitus kiertää ja ylittää. Siinä pääpiirtein kupletin juoni, joten ei kun töihin niinkuin meillä ”ammattilaispiireissä” on tapana sanoa.

Torstaina päivätyöt ja sitten Kallen kanssa matkaan. Puoli kahden maissa yöllä olimmekin Kallon kylässä, jossa ensimmäinen yö vietettiin. Aamupala ja -sauna, jonka jälkeen siirtyminen Leville. Paikat tutuiksi ja Harrin luona kahvit. Illalla kevyt hölkkä kilpailureitillä, joten kosketus maastoon oli otettu.

Matkan aikana oli köhäni voimistunut, mutta astmaatikko ystäväni avulla, se saatiin suurinpiirtein kuriin. Allergian lisäksi siinä yskässä on jotain muutakin mikä kuuluu selvittää.

Kilpailu aloitettiin rennon leppoisissa tunnelmissa, mutta oma uintini oli aavistuksen tukkoista. Pyöräilyn aikana räät kyllä lähtivät liikkeelle ja olo parani. Tasaisen leppoisalla tahdilla kohti maalia. Paukkuja raastaavaan loppunousuun oli ainakin säästetty riittävästi. Juoksunvaihto oli pitkä, mutta mukavana yllätyksenä oli kumppanini järjestämä uusi juomareppu. Juomaa riitti kokomatkan ajan, eikä sen takia tarvinnut ylimääräistä pysähdellä. Lopun nousuun sain kantaani kirittäjäjän, jonka nujersin ja riensin maaliin loppusuoran nopeimpana.

Ehjä ja siisti suoritus, kuten tavoitteena oli. Olisihan tuo kahdeksan tuntia voinut alittua, mutta lukuisat ei niin vauhtia nopeuttavat seikat reitillä painoivat ajan hiukan tuon päälle. Ensi lauantaina Tahko ja täysimatka. Siellä mies voi vihdoin jättää kaiken reitille.

Leave a Reply