Varpaisjärvi ja aina sataa

Jani Kuvaja lupaili auringonpaistetta iltapäivälle ja niin Nilsiän suunnalla paistoikin. Varpaisjärvelle ei hänkään mahtanut minkään. Jos viime vuonna oli kylmä ja hampaat kalisi, niin ei tänä vuonnakaan helpolla päästy. Sitä polki alamäkeen vain kestääkseen pystyssä. Sillä aina, kun lopetin polkemisen, alkoi pyörä vatkata. Siinä kelissä en todellakaan halunnut kyntää kyljelläni menemään.

Viime vuodesta aika parani tasan neljä minuuttia lukemiin 6.11.16. Olin ajatellut alittavani kuusi tuntia. Levi alkoi kuitenkin painaa kintereissä ja viimeisen huollon banaanien loppuminen oli viimeinen niitti. Hiukan hiipunut vauhti sukelsi lopussa energioiden loppuessa. Onneksi kyljissä oli hiukan rasvaa jäljellä maaliinpääsyyn saakka.

Kaikesta huolimatta suoritin pyöräilyn ehjänä ja kello oli vielä ihan siedettävissä lukemissa. Energian loppuminen oli toki oma virhe. Ei olisi pitänyt ulkoistaa huoltoa kokonaan. Ensi vuonna varmemmin ja nopeammin, siinä tavoite.

Leave a Reply