Pulahdus Gardajärveen

Oikein piti tarkistaa, mutta kyllä, 14 uintiharjoituksella lähdettiin Italiaan. Niistä yksi oli onnistunut, jos tuntumasta puhutaan. Ohuella siis oltiin, mutta luottavaisena silti. Jälkiviisana voin sanoa, että optimismi valtasi miehen mielen. Pulahdukset paikan päällä olivat kuitenkin lupaavia. Tuota tuntumaa en saanut siirrettyä aaltoiseen ja ruuhkaiseen Gardajärveen. Aika 33.43 ei ole katastrofaalinen, koska kärkikin ui sen pari minuuttia normaalia hitaammin. Silti se antoi paikan, josta minulla ei ollut saumoja kovinkaan kummoiseen kilpailemiseen.

Olkapää oli alkuvuodesta (lue= viimeiset viisi vuotta) vaivannut ja harjoittelu alkoi vasta huhtikuussa. Kilpailun jälkeen se taas kipeytyi ja huili oli edessä. Tällä sapluunalla mennään ja sen hyväksyn. Ongelma suorituksen kohdalla oli tällä kertaa tekniikassa. Henki kulki ja astmaa ei voi enää käyttää tekosyynä. Koneet pärähtivät, mutta puuroksi meni viimeistään kilometrin jälkeen. Sitä lajivoimaa ei ole vielä ja siksi hyytyminen tarkoittaa aina myös tekniikan hajoamista.

Ystäväni Tero Laitinen tarjoaa jatkossakin sivuilleni huikeat otokset. Ammattilaisuus tulee siis näkymään ammattimaisena otteena tässäkin suhteessa. Palapeli rakentuu ja mies voimistuu. Rauhassa Rauhaan-lausuhdus kertoo kaiken tästä projektista.