Letkistä

Pyöräilyosuus oli jonossa rullailua. Uinti jätti minut ns. heikompien taakse. Rehellisyyden nimissä kovempi ukko olisi tullut silti takaa ohi. Reitti oli äärettömän kova. Jyrkkiä pitkiä nousuja ja rajuja teknisiä alamäkiä portaineen kaikkineen. Kaikki tämä oli ennakkoon tiedossa, mutta perjantainen koeajo paljasti vasta totuuden. Ei Suomipoika usko ennen kuin näkee. Olen todella tyytyväinen, että sain kokea tämän ja suosittelen muillekin menemistä kilpailemaan takapihaa kauemmaksi.

Kisapäivä oli kuuma, lukemien ollessa 30 päällä ja kosteaa. Ei menneet mehut mahasta eteenpäin ja huimaus oli ensi oire. Sitten palelti ja väsytti. Välillä pääsi varjoon ja vesiletkun alle. Tämä helpotti ja taas kulki. Iloa ei kestänyt pitkään ja sitten talutettiin suosiolla letkassa, kun yksi hyytyi ylämäessä edellä. Koko kisa oli rikkonainen ja kaatumisia tapahtui siellä sun täällä. Onneksi oli hetkiä, kun pääsin irrottelemaan ja laskemaan omaan tahtiin nyrkinkokoisten kivien sinkoillessa. Giant toimi sitä paremmin mitä kovempaa mentiin. Minun pyöräni oli ehkä hitaampi kuin tehdastallin Öivindillä, mutta minä tulin maaliin.

Jatkoa silmällä pitäen tätä lajia on työstettävä. Vaativampaa ajoa on syytä saada alle. Pururadalla ajo jo kulkee kohtuudella. Jotain kertoo se, että poljin kilpailun jälkeen ukkosmyrkyssä puoli tuntia kämpille pelkkään ylämäkeen. Neljän puolen tunnin kilpailun jälkeen tuokin sujui kuin vettä vaan. Kuntoa on, mutta aina se voi olla parempi ja herkimmin esillä. Itseäni haastan voimakkaammin jatkossakin ja pyörätrialia on syytä tehdä. Näen tulevaisuudessa itseni vieläkin monipuolisempana ja sitä kautta  parempana kilpailijana.