Ironman Lahti 2018

Ironman-brändi rantautui Suomeen ja Lahteen. Olisin ollut varmasti viivalla, jos kykenisin tuloksen tekoon. Hannu Manninenkin sai tyytyä pojat 40-44 sarjassa kuudenteen tilaan. Eikä minua kiehdo toistaiseksi age group- skabailu. Viivalla ollaan, jos tahti riittää yleiseen sarjaan. Joku irvileuka tietysti sanoo, että etkö kilpaile enää koskaan. Ainakin kerran tänä vuonna on vastaus tuohon kysymykseen. Nyt panostetaan harjoitteluun. Motivaation nostajana tuollaisen kilpailun seuraaminen todellakin toimii.

Lahti, Tiina and the boys olivat onnistuneet luomaan loistavan kilpailun. Säälle ei kukaan mahda mitään ja se varmasti erotteli hyvät pakanoista. Stubbin Allu avasi kisat suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, ranskaksi ja englanniksi. Korhosen Hille taas näytti esimerkillään miksi valita nokialaiset riisikupin alle. Kuten kuvasta näkee, kylä hiljeni yötä kohden,mutta ei sammunut. Meidän iltamme huipentui puolisen minuuttia ennen maalin sulkeutumista. Kilpailun päätuomarikin herkistyi kyyneliin huipennuksen ansiosta. Päivä oli kaikenkaltaisten kuntoilijoiden taistoa parhaimmillaan. Likka keräsi läpyjä isän karjuessa kannustuksia. Näitä lisää, jännitys on meinaa kovempaa katsomon puolella.

Olisiko vuosi 2021 minulle se jolloin Havaijin paikkaa metsästäisin, kuka tietää. Maaston puolella tai maantiellä, matkaan on päästävä, se on selvää.