Vapaapudotus

”DC3 tulee Lappeenrantaan, mahdollisuus tandemhyppyyn” mainoksen nähtyäni naamakirjassa epäröin hetken. Olin ajatellut jo pitkään hyppääväni tandemin, seitsemän oppilashyppyähän minulla on vuodelta 2009. Esikoisen syntymä ja laskuvarjohyppyharrastus eivät oikein sopineet yhteen. Palo jäi kytemään ja  nyt tuo unelma oli yhden soiton päässä. Puolentunnin päästä rohkaisin mieleni ja tuttu miesääni vastasikin langan päässä. 1992 Lappeenrantaan saapunut nykyinen majuri evp OoPee Luomajoki kertoi kahden paikan menneen heti. Hän voisi tiedustella mahdollista kolmatta hyppymestaria paikalle tai voisin odottaa mahdollista peruutusta. Kirosin mielessäni, pitikö odottaa, mutta lupasin jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Esitin kainon toiveeni hypyn onnistuessa, hyppäisikö majuri evp vanhan Rakuunamäen pojan kanssa. Parin päivän päästä aamulla puhelimessani olikin viesti. Paikka on sinun ja minä hyppään kanssasi, sunnuntaina kelin niin salliessa.

Ai niin, nyt vielä testataan välit siis yläkerran ukkoon. Jännitys säilyi aivan loppuun saakka ja pilvenreuna sekä saderintama jäivät Joutsenoon. Teen sen siis Lappeenrannassa, Maasotakoulun kupeessa loikaten OH-LCH tuttuakin tutummalle kentälle. Sitä kehää olen varmasti kiertänyt eniten. Kumman usein vieläkin nykyisin hiekkatuhkapintainen rata luokseen kutsuu.

Keskustelut hyppyturvallisuuteen liittyen ja muut ennakkotoimet rauhoittivat miehen mieltä. Videota katsoessa lievä ”kirraus” paistaa ja se hymy todellakin muistuttaa irvistystä. Lisämausteena hyppyyn OoPee napautti repun ovenpieleen ja käännyimme heti katolleen. Ammattimiehen ottein hän korjasi tilanteen ja luulin sen siihen kuuluneenkin, kunnes maassa sain kuulla toisin.

Yritin, yritän kuvailla tunnetta vapaapudotukselle, mutta tyhjää hakkaa vieläkin. Ihminen, joka lentää vailla huolia ollen vain siinä hetkessä. Menkää, tehkää perässä, laskekaa hetkeksi irti elämänne varjosta.