Ylämäki, alamäki, yhdessä kulkien

Lauantain kisainfossa kilpailunjohtaja Aki Keskinen naureskeli kaikkien varmasti kävelevän ensimmäisen mäen. No, voittaja Xavier Dafflon ei kävellyt ja sit yx Yllytyshullu-Urpo yritti samaa. Päänahkoja napsittiin Jatan ansiokkaasti päristellessä rumpujaan. Ensimmäistä kertaa mäen päälle päästyäni ajattelin, että huh huh. Selvisin ja selvisi piakkoin, että ei olisi kannattanut. Jokainen jonka olin ohittanut ja pari muuta päälle painelivat tasaisella ohi. Jalat oli ihan loppu. Pohkeet ja lonkankoukistajat huutivat armoa. Kurat oli housus, minkä teet. Onnex pissa ei sentään irronnut.

Karvan yli 6min/km oli vauhtini tuolla kympin lenkillä, joka suoritettiin siis kahtena vitosen kiekkana. Xterrafinlandin kaikki matkathan oli vähän reiluja. Suon yli pääsin jalkaisin suorastaan heittämällä. Reitinvalinta onnistui ja keväällä tippunut painoni esti suohonvajoamisen. Jos et painu mättääst läpi et uppoo. Kilpailun tilanne oli koko ajan tiedossani ja aika vapautuneesti painoin menemään. En säästellyt, en murehtinut. Loppu runtattiin kuin parhaimpina päivinäni. Tosin luulen niiden edelleenkin olevan vielä edessäpäin.