Eilen se alkoi, nimittäin kausi 2019. En edes ehtinyt koneelle istahtaa, kun päivä täyttyi ja mies hiipui sohvalle. Ilo oli katella Paten edesottamuksia ja fiilistellä omaa päivää. Valoisa aika tuli oltua suurinpiirtein satulassa. Aamulla starttisin ystävän kanssa Imatralle tarkistamaan kumppanin toimipiste. Tälläisistä työtehtävistä minä tykkään. Harrastukseni ja työni yhdistyvät vai onko harrastuksesta pikemmiten tullut työtä. Joka tapauksessa puuhailuni tuntuvat mukavasti aukovan uusia ovia.
Jalka kesti moitteetta ajon niin satulasta kuin putkeltakin. Neljä possunpaistipalaa olivat toki liikaa ja hillitsivät ajoa takaisin Lappeenrantaan. Reilu 50 kilsaa vastatuuleen verottivat myös ajohaluja. Satasen lenkkejä ei ole tullutkaan ajettua tänä kesänä. Palautumiseen tarkoitetut polvisukat hieman ahdistivat myös ja veivät mehut pohkeista. Aamulla ajatuksissani laitoin väärät sukat jalkaan.
Mies on palautunut ja huomenna koitan nilkka teipattuna juosta ensi kertaa. Kuvassa näkyvät Hokaoneone Mach- jalkineet olivat tänään kauppakierroksella jalassa. Ensi puraisu ei tunnu pettävän ja fiilis on mahtava. Nuo kengät jalassa lennetään ensi talvena juoksumatolla. Sellainen on hankinnassa ja malleja kartoitan. Toivottavasti löytyy tästä läheltä ja paketti sisältää muutakin.
Nyt voimme keskittyä Halloweenin viettoon jota lapset ovat odottaneet kuin vaimoni hikisiä verkkareitani pesukoneeseen saateltavaksi. Se o sellast ku löytyy Miele kodarist.
Kommentit ei sallittu