joulukuu 2018

Selailin tuossa vanhoja kuvia ja jutunaihe löytyikin sitä kautta. Kaudenhan kruunasi suomenmestaruus Rauhassa, mutta asiat voisivat olla toisinkin. Kun katsoin tuota kuvaa, niin muistan kuinka latasin alas tuntemattomaan jousituslukossa. Rauhassa taas hyppäsin jouset auki pehmeälle suolle. Sehän oli ollut toissa päivänä kuiva ja kovahko. Ukko nuri ja niskoilleen alas. Tapahtumasta on kulunut kohta neljä kuukautta ja tällinjäljet tuntuvat yhä. Huonommalla tuurilla ilman yläkerran jeesiä kirjoittelisin...

Siinä missä Italia viehetti, oli luonto ja ympäristö. Se toinen puoli epämääräisyydestä saa katseeni tulevana keväänä suuntaamaan Kreikkaan. Elokuinen reissu Krakovaan oli onnistunut. Joo, Norski jätti pyörälauku Arlandaa, joo ois voinu siis valmistautuminen mennä paremmin. Paskan latit, mitää väliä noilla seikoilla. Hyvä kisa ja vaimon kanssa laatuaikaa. Edullista ja katsottavaa sekä koettavaa riitti. Ens vuonna ajankohdan takia en pääse paikalle. 2020 kuvittelisin palaavani kaupungin ytimeen kilpailemaan. Ulkomaanreissut...

Flunssa ei estä kirjoittamista, ei edes mies sellainen. Kausi 2018 oli käänteentekevä. Läksin tavoittelemaan jotain, mitä en ollut aiemmin tehnyt. Terveystilanne oli mitä oli. Mies liputettiin pois päivätyöstään juuri vaivojen takia. Olin helpottunut ja samalla ahdistunut. Kuntoutuksesta oli tullut työni. Entä jos en tulisi kuntoon? (Toim.huom. Siihen en ole vieläkään saanut vastausta.) Jalka on mitä on, olkapää samoin ja keuhkot riekaleina. Duunit lähti alta ja koulun...

Kuuntelin julistuksen kello 12. Olin saapunut juuri hetkeä aiemmin aamulenkiltä. Samin kanssa hiljalleen ajeltiin ympäriinsä länsialueella jouluja toivotellen. Samihan oli voittoni takuumies Rauhassa. Mies lähtee myös loppiaisena meidän junnujen perään katselemaan Kontulaan. Itsellenä pienimuotoinen räkätauti vaivaa. Tämän johdosta Giantini jäi talliin kiinni traineriin ja nappasin alle Specializedin sähköpyörän. Turbo Levohan on hauska ja laadukas peli ajaa. Rasitus sähköavustuksen myötä siirtyy jaloista keski- ja ylävartaloon. Kiitos...

Neljän vuoden uurastus on ohi. Posti tuo todistuksen jossain vaiheessa. Minä olen polkuni valinnut. Tänään eräs haaroista vei Sarviniemen kärkeen. Vesi velloi avoimena ja aallot hakkasivat rantaan. Kylmäkin tuiverruksessa oli kuin ryssänhelvetissä. Tunne hetken vapaudesta painoi nipistelyn sormista taustalle. Tuonne on ihmisen hyvä painua rauhoittumaan. Mökkimme sijainnin ansiosta aion noilla rannoilla aikaani viettää. Kuka lenkki seuraa kaipaa ottaa rohkeasti yhteyttä. Valmennukseen liittyen olen tavoitettavissa vaikka...

Kerrotko tarinan? No minäpä kerron. Suoraan kysymykseen suora vastaus ja ei kun töihin. Sukumme kuuluisin sanaseppo lienee Eino Leino. Kadehdittavaa kerrontaa vailla vertaansa, mutta elämäntyyli jätti toivomisen varaa. Itse olen aina haaveillut elättäväni itseni, kenties perheenikin luomalla kynällä taidetta. Nyt olen jo mielikuvista siirtynyt kuuntelemisen asteelle. Elämällä on paljon kerrottavaa. En ole vain malttanut pysähtyä. Nyt on sille aika ja paikka. Koti ja lapsien joululoma on...

2014 mietin ulospääsyä tilanteestani kouluttautumisen kautta. Mies oli aika huonossa kunnossa fyysisesti ja henkisesti. Silti ajatus toimia yhteiskunnan hyväksi julkishallinnon puolella tuntui kutsuvalta. Pietro oli kertonut haastemiehen tehtävistään vuosien varrella. Jotain tuollaista olin ajatellut ja niinpä hain Kouvolaan. Sinne päästiin ja ensimmäinen vuosi oli hiukan hakemista rikkonaisuuden takia. Toisena vuotena erikoistuminen alkoi takuta ja kolmentena vuotena olin jo hylännyt alkuperäisen ajatuksen. Neljäs vuosi tuli tavallaan...

Kolme kovaa olivat eilisen teema, koti, uskonto ja isänmaa. Nämä asiat ovat arkisia ja samalla juhlallisia. Toimiessani mietin miten näitä asioita edistän ja kunnioitan. Ohjaavana tekijänä ovat siis kotoa opitut arvot. Verenperintö heijastuu ja oma kokemus muokkaa. Minä olen oma itseni ja pyrin siihen, että peilikuva miellyttää aamulla herätessäni. Eilen oli suuri kunnia seisoa sankarihaudoilla. Tapasin samalla useita ystäviä muutaman heistä mainiteksani, kuvassa näkyvä Petter, Arska,...

Joulupukin polvella istuessani en toivonut mitään. Olin vain tyytyväinen tilanteeseen. Poikani ja tyttäreni olivat kainalossani. Ei kolottanut, ei ketuttanut ja aurinko paistoi. Olimme käyneet luistelemassa Hanhijärvellä. Ystäväni oli esitellyt lajia ja olin tutustunut uusiin ihmisiin. Lihapiirakat olivat syöty eli maha oli täysi. Tunnelma oli leppoisa. En siis kaivannut mitään lisää. Se jatkuva etsiminen tekee herkästi sokeaksi, enkä huomaa kaikkea hyvää ympärilläni. Tarkkuutta Jonne ja vähemmän...