Pahin vastustaja

Selailin tuossa vanhoja kuvia ja jutunaihe löytyikin sitä kautta. Kaudenhan kruunasi suomenmestaruus Rauhassa, mutta asiat voisivat olla toisinkin. Kun katsoin tuota kuvaa, niin muistan kuinka latasin alas tuntemattomaan jousituslukossa. Rauhassa taas hyppäsin jouset auki pehmeälle suolle. Sehän oli ollut toissa päivänä kuiva ja kovahko. Ukko nuri ja niskoilleen alas. Tapahtumasta on kulunut kohta neljä kuukautta ja tällinjäljet tuntuvat yhä. Huonommalla tuurilla ilman yläkerran jeesiä kirjoittelisin tästäkin ajatuksen voimalla.

Mistä miehelle järkeä? Pidän itseäni vain rohkeana, mutta huolimattomana. Tuoko lisääntynyt kokemus harkintaa tekemiseen? Tulihan sitä myös opiskeltua liikuntaa ja sen eri osa-alueita kuluneen neljän vuoden aikana. Siinä mielessä voisi kuvitella toivoa paremmasta olevan. Loppiaisena ollaan ekan kerran viivalla ja sittenhän sen taas näkee.

Lisääntyvien harjoitusmäärien myötä toivon löytäväni sisäisen valmentajani. Pääsen myös valmennuskurssille kevään aikana vaihtamaan ajatuksia kollegoiden kanssa. Kenties age group- maajoukkueen valmentajat osaavat pehmentää näkökulmaani.