Uhraus vai panostus

Luin taannoin erästä some-päivitystä. Siinä erään lajin harrastajat olivat rakentaneet unelmien kodin. Heidän ei enää tarvinnut harjoitella muualla kuin kotonaan. Rahaa eli tukea he tarvitsivat pelimatkoihin. Ryhdyin miettimään tätä seikkaa omalta kannaltani. Minullehan on toimintaani varten rakentunut oma sali. Tässä ainakin yksi ero. Olen valmis siis käyttämään panostustani myös liiketoimintaan. Vein ajatuksen vähän pitemmälle vielä. Entäpä jos minulla olisi vaatimattomammat tilat jostain vuokralla? Siirtäisiin kalusteet sinne ja luopuisin man cavestani. Asumismuodon vaihtaminen omakotitalosta kerrostalo-osakkeeseen laskisi varmasti kiinteitäkulujani. Näin ollen sitä kautta pystyisin paremmin rahoittamaan myös kilpailumatkojani. Työt eivät tulisi kotiin, eikä kenellekään syntyisi ajatusta, että maksavat leveän elämäntyylini. Tosiassa vedän matalalla budjetilla, jos asuminen jätetään pois. Kokonaiskuvan kannalta asioita ei voi irroittaa toisistaan. Minun töistäni ja niiden sijainnista ei ole tarkkaa tietoa, enkä halua olla niiden vastaanottamisen suhteen rajoittunut. Jos tämän kaiken toteuttaminen vaatii uhrauksia asuinpaikan muuton suhteen, niin olemme valmiit. Panostan siis siihen mitä rakastan. Haluan antaa tämän esimerkin myös lapsilleni. Kotini on aina siellä missä perheeni. SE asia ei ole osoitteesta riippuvainen.

Toinen seikka, jonka haluan nostaa esiin on vastikkeellisuus. Mitä yritys tai yrittäjä saa vastineeksi? Tämän asian olen aina pyrkinyt huomioimaan toiminnassani. Varmasti pystyn parempaan, se on selvää. Tämä on seikka on ohjenuorani tulevaisuudessakin. Jokaisen seuraihmisen tulisi tämä miettiä aina valmiiksi ennen tuen pyytämistä.