Lepo ravinto harjoittelu

”Vaija on viisas mies, hän rakensi talon kalliolle”. Nuo sanat mummovainaani suusta kaikuvat korvissani vuosikymmentenkin jälkeen. Sanathan ovat omasta suustani 70-luvun lopulta. Itse en sanomaani muista kuin muistoissa. Allekirjoitan tämän ja vaalin tätä ohjenuoraa työssäni valmentajana kuin nalle hunajapurkkia.

Kerron tässä klassisen esimerkin: Jonne teetkö minulle ohjelman? Toki toki, kerrohan mitä haluat ja mitä olet aiemmin tehnyt. Tästä se kompromissien teko sitten alkaa. Ihmepilleriä ei ole ja jengi ei tule itsestään kuntoon. Moni on valmis lisäämään liiankin kanssa liikuntaa, mutta unen ja ravinnon parantaminen meneekin sitten jo vaikeaksi. Aivan kuten itselläni ravintopäiväkirjan pito. Kuinkahan monesti olen senkin aloittanut aamulla ja parin päivän päästä muistan, että nyt se on jäänyt täyttämättä. Minäkin tiedän nuo vaikeudet ja asioista jankkaaminen sekä muistuttaminen olkoon avain onneen. Minä olen päässyt vaiheeseen, jossa syöminen on aika hyvin hanskassa. Ainoa paha on nuo juhlapäivät ja niiden jälkeinen pahoinvointi. Herkkuja kupu täyteen ja sitten menee viikko toipuessa aivan kuin ennenvanhaankin rankan viikonlopun jäljiltä. Miksi me siis rääkkäämme itseämme? Eikö olisi mukavampaa nautinnon kautta päässä parempaan kuntoon pienillä helpoilla liikkeille? Meillä on uskomus, jos se kuulostaa liian helpolta, se ei voi olla totta. Tästä olisi jo aika päästää irti.

Kokeilkaapa seuraavaa, lisätkää liikuntaa viisi minuuttia päivässä aiempaa ja kertokaapa kuinka kauan tätä pystyitte jatkamaan. Eli jos nyt olette liikkuneet 3*30 minuuttia viikko tasolla, liikutte seuraavalla 2*30 ja kerran 35 min. Saitte kiinni, hyvä.