Kesälajien valmentajat painavat hiki hatussa ohjelmia valmiiksi. Osa on jo valmiina toisten vasta ryhtyessä työhön. Itse olen jossain siinä puolessavälissä. Kausi alkaa aina itsellä marraskuussa. Oma ohjelma on pulkassa, toisille raakaversiot valmiina. Mikä lie jäänne tuo kauden aloittaminen marraskuusa onkaan. Ei ainakaan helpota seuraamista, koska mittarit puksuttavat kalenterin tahtiin. Toisaalta olisi hölmöä aloittaa tammikuussa ja sanoa sitten, että nyt valmistautuminen jäi lyhyeksi ensimmäisen kilpailun ollessa jo esimerkiksi maaliskuun alussa. Vähintäänkin yhtä kahlitseva on viikko käsitteenä. Onneksi en joudu itse enää sen tahtiin mukautumaan harjoittelussa. Jos teen kaksi kovaa harjoitusta viikossa, päivät siirtyvät. Kolme lepo päivää on oman kehon vaatimus. Voi olla, että se siitä vielä venyy iän karttumisen myötä. Älkää tekään kahlitko itseänne vaan luottakaa siihen omaan tunteeseenne. Oman kehon merkkien kuuntelu on ensiarvoisen tärkeää. Hyväkin ohjelma voi olla susi, jos se ei sovi juuri sinulle. Olympiavoittajan ohjelma ei tee sinusta edes piirinmestaria, jos sitä ei ole sinulle hiottu. Ennen kuin joku väittää toisin, tällä ajattelulla menen. Siis tarkennuksena, näin minä uskon ja välitän saman tiedon valmennettavilleni. Kartalle pääsee kopioimalla, mutta pitkään saa supassa pyöriä ja rastia etsiä jos omia eväitä ei ole mukana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA