Tarkoitus oli tänään juhlia lastenpäivää kolmen tunnin harjoitteella asiakkaan kanssa. Vein pojan päiväkotiin ja tulin kotia saattelemaan tyttäreni koulutielle. Vanhimmainen oli jo kerennyt livetä opinahjoonsa. Avasin asiakkaalleni salin oven ja kappas, puhelin soi. Nuorimmainen pojistani oli oksentanut ja isää kaivattiin noutamaan lapsukainen kotiin. Niin muuttuivat suunnitelmat kuin päätökset konsanaan hovissa. Tämä marssijärjestys on ja pysyy. Isyys on valinta, joka minun on sallittu tehdä. Tätä asiaa en pidä koskaan itsestäänselvyytenä. Vaalin sitä vieläkin tiukemmin kuin kuntoani. Ukko-Pekka, Vivi ja Urho, isä rakastaa teitä yli kaiken.

rpt