Miksi en tahdo kohdella itseäni riittävän hyvin. Toisen kerran tämän talven aikana viritin pommin itselleni. Mikä lie sattuman oikku, että onnistuin purkamaan sen levolla tällä kertaa. Voi sitä tunnetta, kun märässä ja upottavassa maastossa pyörä vain lensi.

Sieltä se perheen kanssa yhdessäolon ja leppoisan liikkumisen sekä levon kautta kulku löytyi. Napakat avaukset ja kulku oli taattu seuraavana päivänä. Heti alkoi polttelemaan josko löisi miehen testipenkkiin. En mene. Säästän keuhkojani. Ei ole tämän koronan aikana kertaakaan ollut sellainen fiilis, että löisin palkkeet pihalle. Päinvastoin, tälläne astmane keski-ikäne kuuluu riskiryhmää jo pelkästää tyhmyyde puolesta.

Onnekseni olen huomattavasti parempi valmentajana muille. On ollut ilo seurata talven aikana kehittymisiä. Positiivinen palaute auttaa aina, oli se sitten vähäisempikin. Ilmassa on niin paljon ahdistusta ja huolta epävarmuuksineen. Pysytään terveinä ja koronanegatiivisina, jookos.

Jos tarvitset apua valmentautumiseen, käänny puoleeni. Kalusto ja muu välineistö löytyy myös kauttani. Aina kannattaa kysyä.